Pyhäjokisen papinpojan Petrus Nicolaus Mathesiuksen vuonna 1734 julkaistu maantieteellinen väitöskirja Pohjanmaasta sisältää kiehtovan silminnäkijäkuvauksen Pyhäjoen jokisuun tervakaupasta ja merenkulusta. Tekstissä mainitaan nimeltä vähäinen Vuotinkarin saari, jolle Raahen porvarit olivat rakentaneet terva-aittojaan ja jota käytettiin jokisuun satamana.
Nykyisiltä kartoilta tai edes Museoviraston rekistereistä Vuotinkaria ei kuitenkaan löydy. Mihin katosi kokonainen satamasaari terva-aittoineen?
Kun Mathesiuksen vuoden 1734 lähdetekstiä verrataan vuoden 1845 pitäjänkarttaan sekä nykyiseen ilmakuvaan Pyhäjoen suistosta, kadonneen sataman arvoitus ratkeaa. Saari ei ole suinkaan kadonnut, vaan maankohoaminen on liittänyt sen osaksi samaa luotoa, joka päättyy tänä päivänä Tervon satamaan – ja samalla saaren nimi on muuttunut omistajatalonsa nimestä sen käyttötarkoituksen mukaiseksi.
Historiallisen kartan ja ilmakuvan kolme johtolankaa
Historiallisen kartan ja ilmakuvan kolme johtolankaa
Mathesius sai Pyhäjokea koskevat tietonsa suoraan isältään, Pyhäjoen rovastilta Niklas Mathesiukselta sekä seurakunnan kappalaiselta Matthias Wilanderilta, jotka asuivat vakituisesti kirkon vieressä pohjoishaaran pohjoisrannalla. Heidän antamansa maamerkit osuvat tarkasti yhteen vuoden 1845 kartan ja nykyisen ilmakuvan kanssa.
1. Tervaniemi ja aittapalstat
Kahden uoman välinen saari: Vuoden 1845 kartasta ja ilmakuvasta näkyy selkeästi, kuinka Pyhäjoki jakautuu kahteen haaraan (Pohjoishaaraan ja Etelähaaraan). Niiden väliin jää suuri saari (Luotokari Holme), jolla sijaitsivat vanhat Luodon ja Kiiskilän kantatalot – Mathesiuksen vuoden 1734 tekstin "kahden perheen asuttama saari".
Nimen perintö (Vuotinkari → Tervaniemi → Tervo): Vuoden 1845 kartalla tämän luodon luoteiskärjessä erottuu suurella kaunokirjoituksella merkintä Tervaniemi. Pyhäjoen nopean maankohoamisen vuoksi 1700-luvun alkupuolen vähäinen Vuotinkarin saari oli kartan piirtämisen aikaan mennessä kasvanut kiinni niemeksi. Saarella harjoitettu tervan säilytys ja satamatoiminta jättivät kuitenkin pysyvän jälkensä alueen nimistöön: vanha Vuotinkari muuttui Tervaniemeksi ja tunnetaan nykykartalla nimillä Tervo ja Tervonsäleikkö.
Suurennos paljastaa raahelaisten terva-aittojen paikat: Kun katsotaan karttakuvan keskellä olevaa ympyräsuurennosta vuoden 1845 kartasta, punaisen nuolen osoittamassa Tervaniemen pohjoiskärjessä näkyy tiheä rypäs pieniä, punaisella numeroituja palstoja (numerot 77–88 itäkulmassa ja 96–108 länsireunalla). Nämä pienet tontti- ja nautintapalstat aivan jokisuun ja meren yhtymäkohdassa ovat suora jäänne niistä terva-aitoista ja lastauspaikoista, joista Mathesius kirjoitti vuonna 1734!
(Tila kuvalle ja karttasuurennokselle)
2. Nimen alkuperä: Kirkonkylän Wuotilan kantatila
Mistä saari sai alun perin nimensä Vuotinkari (tai Wuotikari)?
Yhteys kantatilaan: Saaren alkuperäinen nimi liittyy kiinteästi Pyhäjoen kirkonkylässä, pohjoishaaran pohjoisrannalla aivan kirkon kupeessa sijainneeseen Wuotilan kantatilaan (Wuotila Sockne Gestgiveri).
Nimeämislogiikka: Vanhan rannikkonimistön perinteen mukaan tilojen hallinnoimat tai niiden nautinta-alueisiin kuuluneet merenkarit, saaret ja kalavedet nimettiin kantatalonsa mukaan. Saaren nimi on looginen ja historiallisesti luonteva jatkumo kantatilan nimestä: Wuotilan kari → Wuotikari → Vuotinkari. Myös nykyisessä kiinteistörekisterissä Tervon niemen kärki kuuluu yhä Pohjankylän kantatilan nro 3 (625-405-3-108) vanhoihin maihin.
3. Etäisyydet ja tuuliolosuhteet täsmäävät maastoon
Lähdetekstin ilmoittamat etäisyydet ja sääkuvaukset ankkuroivat Vuotinkarin sijainnin tarkasti kartan ja ilmakuvan maastoon:
¼ vanhaa peninkulmaa (n. 2,7 km) alavirtaan Hourunkoskelta: Koska vanha ruotsalainen peninkulma oli 10,69 km, neljännespeninkulma tarkoittaa tarkalleen 2,67 kilometriä. Kun etäisyys mitataan vanhalta kosken ja sillan paikalta (Wuotilan ja lukkarinpuustelli Kauko Klockare Bohlin kohdalta) pohjoishaaraa pitkin ohi Matinsaaren kohti merenrantaa, päädytään täsmälleen punaisen nuolen osoittamaan joen suuaukkoon Tervaniemen, Jokikarin ja Matinsaaren välimaastoon.
½ vanhaa peninkulmaa (n. 5,3 km) etelään Hanhikiveltä: Puoli vanhaa peninkulmaa on tarkalleen 5,34 kilometriä. Pohjoisessa sijaitsevalta Hanhikiveltä mitattu puolen peninkulman linja etelään osuu suoraan jokisuun merialueelle, jossa Tervaniemen kärki kohtasi avomeren.
Avoin pohjois- ja luoteistuulille: Sekä vuoden 1845 kartalta että nykyisestä ilmakuvasta erottaa selvästi, että ennen maankohoamisen muodostamia nykyisiä suojaisia maakaistaleita Tervaniemen kärki oli Mathesiuksen sanoin "pohjois- ja luoteistuulen raivotessa avoin koko meren aallokoille".
Yhteenveto: Kadonneen tervasataman paikka tänään
Vaikka Vuotinkari ei enää esiinny kartoilla alkuperäisessä 1700-luvun saarimuodossaan eikä vanhalla nimellään, sen sijainti pystytään vuoden 1734 lähdetekstin ja vuoden 1845 kartan avulla osoittamaan täydellisellä tarkkuudella.
Kuten karttaparin punaiset nuolet osoittavat, Vuotinkari sijaitsi nykyisen Tervon sataman ja niemenkärjen kohdalla, siinä suiston risteyskohdassa, missä vanha Tervaniemi, Jokikari ja Matinsaaren edusta kohtasivat meren. Kun merenpinta oli 1700-luvun alkupuolella yli kaksi metriä nykyistä ylempänä, ylävirrasta saapuneet tervaveneet laskivat tynnyrilastinsa saaren suojaisalle jokirannalle, josta raahelaisporvareiden terva laivattiin viereiselle syväväylälle ankkuroituihin purjealuksiin ja edelleen maailmalle.
Kiitokset
Suuri kiitos lähdetekstin jakamisesta Aino Helaakoskelle! Jakamasi teksti oli se ratkaiseva palanen, jonka avulla tämä paikallishistoriallinen arvoitus saatiin lopulta ratkaistua.
Kuvien lähteet- Kansallisarkisto astia.narc.fi 1845 - Kansalaisen karttapaikka
Illustration: Created with Google AI / Kuvitus: Luotu tekoälyllä.
📜 Historiallinen lähde vuodelta 1734
”Korkeintaan ½ vanhaa peninkulmaa mereltä joki jakautuu kahteen uomaan, joiden välissä on kahden perheen asuttama saari. Kaikkialla näkyy erittäin luonnonkauniita paikkoja, joita kiertävät joesta oksanhaarojen lailla levittäytyneet vedet. Pitkin juoksuaan siihen yhtyvät milloin järvet, milloin virrat ja purot, mistä seuraa se, että joki tulee sitä runsaammaksi mitä lähemmäksi päätettään se ehtii, minkä se tekeekin ¼ vanhaa peninkulmaa Hourun vesiputouksen jälkeen, missä joki valuu mereen. Samaisen paikan vieressä raahelaisilla porvareilla on vähäisellä Vuotinkarin saarella tervan säilyttämistä varten rakennettuja aittoja sekä satama, tosin vähemmän suojassa, koska se on pohjois- ja luoteistuulen raivotessa avoin koko meren aallokoille.”
Lähde: Petrus Nicolaus Mathesius (1734): Dissertatio Geographica de Ostrobotnia – Maantieteellinen väitöskirja Pohjanmaasta. Suomennos Timo Sironen, Oulun yliopisto 2008. (Tiedot Pyhäjoesta saatu kirjoittajan isältä, rovasti Niklas Mathesiukselta sekä kappalainen Matthias Wilanderilta).
Kommentit
Lähetä kommentti
Toivon, että kommenttikenttä toimii paikkana, jossa voimme yhdessä jakaa tietoa, muistoja ja ajatuksia.
Jotta keskustelu pysyy kaikille mukavana ja rakentavana, pyydän noudattamaan seuraavia ohjeita:
1. Kunnioitus ja asiallisuus
Kohtele muita kommentoijia kunnioittavasti.
Eri mieltä saa olla, mutta ilmaise kantasi asiallisesti ja perustele se ilman henkilökohtaisuuksia tai loukkauksia.
2. Aiheessa pysyminen
Toivon, että kommentit liittyvät kyseisen blogikirjoituksen teemaan tai laajemmin blogin historialliseen aihepiiriin.
Kommentteja, jotka on tehty vain muiden sivustojen mainostamiseksi (spam), ei sallita.
3. Omat muistot ja lisätiedot
Historiallisissa aiheissa omat muistot, suunnatut kysymykset tai lisätiedot (esim. vanhat paikannimet tai sukutarinat) ovat erittäin tervetulleita! Ne rikastuttavat tarinaa.
4. Kieli
Blogin pääkieli on suomi, mutta myös englanninkieliset kommentit ovat tervetulleita.
5. Moderointi
Pidätän oikeuden poistaa kommentit, jotka ovat loukkaavia, rasistisia, laittomia tai muuten hyvän tavan vastaisia.
Ensimmäistä kertaa kommentoivien viestit saattavat vaatia ylläpitäjän hyväksynnän ennen julkaisua väärinkäytösten estämiseksi.
Kiitos, kun olet mukana rakentamassa hienoa ja asiantuntevaa keskusteluyhteisöä!
Blogin ylläpitäjä