Miksi vanhojen kantatalojen numerot vaihtelevat? Esimerkkinä Pyhäjoen Pohjankylän ja Etelänkylän talot Nro 1–10

Miksi vanhojen kantatalojen numerot vaihtelevat? Esimerkkinä Pyhäjoen Pohjankylän ja Etelänkylän talot Nro 1–10

Vanhoja asiakirjoja, perukirjoja, syytinkisopimuksia ja karttoja tutkiessa törmää lähes väistämättä hämmentävään ilmiöön: saman kantatalon numero tuntuu vaihtuvan sen mukaan, mitä lähdettä lukee tai keneltä asiaa kysyy. Tämä on tuttu päänvaiva jokaiselle suomalaiselle sukututkijalle ja paikallishistorian harrastajalle.

Otetaan käytännön esimerkiksi Pyhäjoki: miksi siellä sekä Annala että Luoto mainitaan historiallisissa lähteissä "talona numero 1"? Entä miksi Wuotila on koko 1800-luvun ajan rippikirjoissa ja maakirjoissa talo numero 5, mutta nykyisessä kiinteistökartassa sen vanhat suistomaat kantavatkin numeroa 3?

Kyse ei ole kirjureiden virheistä, vaan siitä, että Suomessa on ollut vuosisatojen varrella rinnakkain ja peräkkäin useita eri rekisteröintijärjestelmiä. Kun tuntee neljä perussääntöä vanhojen merkintätapojen taustalla, historialliset asiakirjat ja vanhat kartat asettuvat loogisesti paikoilleen – tutkitpa sitten Pyhäjoen historiaa tai minkä tahansa muun suomalaisen pitäjän menneisyyttä.

1. Neljä syytä talonumeroiden vaihteluun

Kyläkohtainen numerointi – jokainen kylä alkaa numerosta 1 Suomalaisissa pitäjissä ei ole yleensä ollut yhtä ainoaa, koko pitäjän kattavaa talonumerointia, vaan numerointi on ollut kyläkohtainen. Esimerkiksi Pyhäjoen jokisuussa ja kirkonseudulla tämä aiheuttaa helposti sekaannusta, sillä joki jakoi alueen historiallisesti kahteen suureen maarekisterikylään:

• Pohjankylä (Norrby, nykyinen kylänumero 405): Joen pohjoishaaran pohjoispuoli ja osa suiston alueista.

• Etelänkylä (Söderby, nykyinen kylänumero 401): Joen kahden haaran väliin jäävä suuri keskussaari (Luotokari Holme) sekä etelähaaran eteläpuoli.

Sekä Pohjankylässä että Etelänkylässä talonumerointi alkaa numerosta 1. Samoin muissa Pyhäjoen kylissä – Parhalahdella (Parhalaks by, 403), Yppärissä (406), Pirttikoskella (404) ja Liminkakylässä (402) – on jokaisessa ollut oma "talo nro 1". Pelkkä talonumero ei siis vielä yksilöi taloa, ellei sen yhteydessä mainita kylää.

Sijainti ratkaisi numeron, ei talon tarkka ikä Ennen 1700-luvun lopun isojakoa tiloilla ei ollut lainkaan kiinteitä numeroita, vaan järjestys saattoi muuttua henkikirjoissa vuosittain. Kun taloille annettiin pysyvät maakirjanumerot isojaossa (1760–1780-luvuilla), maanmittarit numeroivat talot käytännöllisesti maantieteellisessä kulkujärjestyksessä merenrannalta ja kylän keskuksesta alkaen. Vaikka numero ei ole suora ikäjärjestys, numerot 1–10 osuvat silti lähes poikkeuksetta pitäjän vanhimpiin, jo 1500-luvulla asuttuihin kantataloihin. Vanhimmat rintatalot sijaitsivat parhailla paikoilla jokisuussa ja jokivarressa, josta numerointi aloitettiin. Myöhemmin 1700- ja 1800-luvuilla takamaille raivatut kruununuudistilat lisättiin aina kylän luettelon perälle suurimmilla numeroilla.

Kirkonkirjat vs. kruunun maakirjat Kylissä pidettiin rinnakkain kahta eri kirjanpitoa: pappilan rippikirjoja ja kruununvoudin sekä maanmittareiden maakirjoja. Pappilan kinkerijärjestys ja kruunun veroluettelot saattoivat toisinaan poiketa toisistaan, tai kirkon ympäristön taloja kirjattiin välillä otsikon Kyrkoby (Kirkonkylä) alle ja välillä varsinaisiin maarekisterikyliinsä (Norrby ja Söderby).

Siirtymä vanhasta maakirjasta nykyaikaiseen kiinteistörekisteriin Suuri muutos tapahtui 1800- ja 1900-lukujen taitteessa, kun vanhasta maakirjasta siirryttiin nykyaikaiseen maarekisteriin ja toimitettiin uusjakoja sekä vesijättöjen jakoja. Tässä yhteydessä tilanumeroita tiivistettiin ja järjestettiin osin uudelleen. Nykykartoissa tämä näkyy neliosaisena kiinteistötunnuksena (kunta–kylä–talo–tila), esimerkiksi 625-405-3-108:

• 625 = Pyhäjoki (kuntanumero)

• 405 = Pohjankylä (tai 401 = Etelänkylä)

• 3 = Kantatilan rekisterinumero (RN:o)

• 108 = Lohkotilan tai palstan yksilöllinen numero

💡 Vinkki tutkijalle: Miten varmistat vanhan talonumeron? Kun vanhassa perukirjassa, syytinkisopimuksessa, kauppakirjassa tai kartassa lukee pelkkä ”N:o 1” tai ”N:o 5”, tarkista aina ensin, kummasta kylästä on kyse – ja muista, että kylärajat ovat voineet elää! Esimerkiksi Pyhäjoella historiallisissa asiakirjoissa Pohjankylän Nro 1 on Annala, kun taas Etelänkylän Nro 1 on Pyhäluoto. Nykykartoissa Etelänkylän ykkösenä komeileva Luoto löytyykin vanhoista kirjoista Pohjankylän numerona 4! Jos haluat yhdistää 1800-luvun talonumeron nykyiseen kiinteistötunnukseen, Kansallisarkiston Astia-palvelusta löytyvä vuoden 1905 maakirja toimii parhaana tulkkausavaimena – se laadittiin juuri vanhan maakirjan ja uuden maarekisterin taitekohdassa.

📝 Huomiot ja erityiskiitokset asiantuntija-avusta Paikallishistorian tutkimus on parhaimmillaan yhteispeliä. Erityisen suuri kiitos kuuluu Aino Helaakoskelle, jonka asiantunteva palaute ja tarkat poiminnat Suur-Pyhäjoen historian alkuperäisistä isäntäluetteloista olivat ratkaisevassa roolissa tämän artikkelin viimeistelyssä. Hänen avullaan listauksia saatiin tarkennettua historiallisesti oikeaan muotoonsa: Etelänkylän ja Pohjankylän alkuperäinen numerointi saatiin oikaistua vastaamaan isäntäluetteloita, ja tarkentui, että esimerkiksi Pietilän kantatalo kuuluu Parhalahteen ja Viirret sekä Rajaniemi ovat osa Yppäriä. Juuri tällainen yhteistyö on historian tutkimisen suola!

2. Esimerkkinä Pyhäjoen Pohjankylän ja Etelänkylän kantatalot (1800-luvulla)

Seuraavat listaukset esittävät Pyhäjoen kahden pääkylän ensimmäisiä kantataloja siinä vakiintuneessa järjestyksessä, jossa ne esiintyvät vanhoissa isäntäluetteloissa (korjattuna Suur-Pyhäjoen historian mukaisesti).

Pohjankylä (Norrby / Pohjankylä by, kylä 405) Pohjankylän kantatalot sijaitsivat pääosin Pyhäjoen pohjoishaaran pohjoispuolella kirkon ympäristössä ja siitä pohjoiseen. Seuraava kymmenen ensimmäisen kantatalon listaus perustuu Suur-Pyhäjoen historian isäntäluetteloihin ja vanhoihin maakirjoihin.

1. Annala: Pohjankylän kantatalo nro 1 kirkon välittömässä läheisyydessä. Tila jaettiin 1800-luvulla useampaan osataloon, jolloin vanhan rantatontin (heti kirkon lounaispuolella) lisäksi toinen talokeskittymä rakentui hieman idemmäksi kirkosta.

2. Hourula: Poikkeuksellinen mahtitalo. Suur-Pyhäjoen historian isäntäluettelon mukaan tämä alun perin rälssiluonteinen tila on jaettu myöhemmin Yli-Hourulaan (Hourula I) ja Ala-Hourulaan (Hourula II).

3. Kiiskilä: Jaettu myöhemmin Alakiiskilään (Kiiskilä I) ja Yli-Kiiskilään (Kiiskilä II). (Huom: Suur-Pyhäjoen historian isäntäluetteloissa tila on kirjattu Pohjankylään numerolla 3, mutta nykyisessä kiinteistörekisterissä se tunnetaan Etelänkylän kantatalona nro 2.)

4. Luoto: (Huom: Vanhassa Suur-Pyhäjoen historian isäntäluettelossa Luoto verotettiin Pohjankylän numerona 4, mutta nykyisin se on virallisesti Etelänkylän kantatalo nro 1.)

5. Wuotila (Vuotila): Suuri kantatalo ja kestikievari heti kirkon pohjoispuolella. Nykyisessä kiinteistörekisterissä tilan vanhat suistomaat (kuten Tervo) näkyvät numerolla 3.

6. Kittilä: Suur-Pyhäjoen historian mukaan talon rakensi vuonna 1574 Matti Ketilä (eli Ketolai), jonka nimestä koko tila on todennäköisesti saanut nimensä. Tila kasvoi ja se jaettiin 1700- ja 1800-lukujen kuluessa neljään eri osaan (Kittilä I–IV). Teoksen isäntäluetteloiden perusteella Kittilä on ollut merkittävä ja varakas talo, sillä 1600- ja 1700-luvuilla sen isäntinä ja omistajina toimi myös Pyhäjoen papiston jäseniä, kuten kirkkoherra Nils Mathesius ja kappalainen Henrik Forshäll.

7. Siikaniva: Suur-Pyhäjoen historian isäntäluettelon mukaan Pohjankylän kantatalo numero 7.

8. Lahnoja: Sijaitsi Kaukon ja Wuotilan pohjoispuolella Lahnaojan varrella.

9. Nikkarila: Kirkkoherran virkatalo.

10. Kaukko: Lukkarin virkatalo.

Kylärajoilla seilaavat saaritilat (Kiiskilä ja Luoto) Pyhäjoen suiston saarilla sijainneet tilat ovat vuosisatojen saatossa olleet todellisia kylärajojen "seilaajia". Maankohoamisen ja hallinnollisten muutosten vuoksi niiden sijainti asiakirjoissa on elänyt. Suur-Pyhäjoen historian vanhoissa isäntäluetteloissa Kiiskilä ja Luoto on kirjattu yksiselitteisesti osaksi Pohjankylän alkuperäistä numerosarjaa (kantatalot 3 ja 4). Nykyisessä Maanmittauslaitoksen kiinteistöjaotuksessa nämä samat saaritilat on kuitenkin siirretty hallinnollisesti Etelänkylän puolelle (kylä 401), jossa ne tunnetaan kantataloina 1 ja 2. Molemmat jaottelut ovat siis historiallisesti oikein – ne vain heijastavat alueen kirjauskäytäntöjä eri vuosisadoilla!

Etelänkylä (Söderby / Etelänkylä by, kylä 401) Etelänkylään kuuluivat sekä joen kahden päähaaran väliin jäävä suuri keskussaari (Luotokari Holme eli nykyinen Luoto) että varsinaisen Etelähaaran eteläpuoliset jokivarsi- ja rannikkotalot. Nykyisessä kiinteistörekisterissä Etelänkylän kantatalot 1 ja 2 ovat Luoto ja Kiiskilä. Kuten Pohjankylän listauksessa todettiin, nämä saaritilat kirjattiin historiallisesti Pohjankylään. Seuraava kymmenen ensimmäisen kantatalon luettelo perustuu Suur-Pyhäjoen historian alkuperäiseen Etelänkylän isäntäluetteloon.

1. Pyhäluoto: Etelänkylän historiallinen kantatalo nro 1, joka jaettiin myöhemmin kolmeen osaan (Pyhäluoto I–III).

2. Tuuttila: Tilan varhaisin isäntäluetteloon merkitty omistaja on Martti Pekanpoika vuodesta 1635 alkaen.

3. Korppila (Korpela)

4. Tuikkala

5. Leppäluoto: Ensimmäinen isäntäluettelon kahdesta samannimisestä tilasta.

6. Anttila: Sijaitsi Etelähaaran etelärannalla mantereen puolella, Maijalan ja Kaarlan vieressä.

7. Maijala

8. Röning (Rovinki): Sijaitsi Etelähaaran suulla etelärannalla, vastapäätä Tervaniemeä ja vanhaa Markkinasijaa.

9. Tuhkala

10. Leppäluoto: Isäntäluettelon toinen Leppäluoto-niminen tila.(Huom: Vanhat kantatalot Rautio ja Vaarala löytyvät tästä historiallisesta isäntäluettelosta vasta kärkikymmenikön ulkopuolelta, numeroilla 12 ja 14).

🔍 Tutkijan huomio vanhoista asiakirjoista ja kartoista

Kun tutkit 1800-luvun asiakirjoja tai vanhoja pitäjänkarttoja, saatat huomata, että saman kantatalon nimi (esimerkiksi Annala tai Kiiskilä) esiintyy rinnakkain useassa eri kohdassa. Kyse ei ole kirjurien virheestä, vaan yleisestä ilmiöstä, joka koskee lähes kaikkia vanhoja sukutaloja.

Kantatilan jakautuminen osataloiksi Kun alkuperäinen yhtenäinen verotalo eli kantatila aikoinaan jaettiin esimerkiksi perinnönjaossa perillisten kesken, syntyi uusia osataloja (esim. 1:1, 1:2 jne.). Maanmittarit merkitsivät karttoihin kaikkien näiden osatalojen asuinpaikat usein samalla alkuperäisellä nimellä, koska jokaisella uudella perhekunnalla oli maastossa oma rakennusryhmänsä eli savunsa. Kaikki kartan samannimiset paikat polveutuvat siis samasta alkuperäisestä kantatalosta.

Miten tunnistat alkuperäisen pääpaikan? Jos haluat selvittää, mikä samannimisistä taloista on se alkuperäinen kantatontti ja mitkä myöhemmin lohkottuja osataloja, voit päätellä sen yleensä kahdella tavalla:

1. Sijainti suhteessa kylän ytimeen: Maakirjojen ja lohkohistorian mukaan vanhimmat kantatalojen tontit sijaitsivat lähes poikkeuksetta lähimpänä kylän historiallista ydintä, kirkonseutua tai vesistön keskeisintä rantaa. Tästä alkuperäisestä keskuksesta uudemmat osatalot levittäytyivät lohkomisen myötä hieman loitommas takamaille tai rantaa pitkin eteenpäin.

2. Isojakokartat ja tilusrajat: Varmimman tiedon tarjoavat Kansallisarkiston Astia-palvelusta löytyvät isojako- ja tiluskartat. Niissä kantatalon jaetut maat on yleensä eroteltu tarkentavilla kirjaimilla (esim. a, b, c) tai alanumeroilla, jotka osoittavat suoraan, miten vanhan kantatilan rakennukset ja tilukset jaettiin osakkaiden kesken.

Artikkelin lähteet

Alkuperäislähteet ja taustakirjallisuus

• Kansallisarkisto (Astia-verkkopalvelu): Oulun läänin maakirjat (1800-luvun niteet sekä vuoden 1905 maakirja, Salon kihlakunta, Pyhäjoen pitäjä: Pohjankylä ja Etelänkylä).
• Kansallisarkisto (Maanmittaushallituksen historiallinen kartta-arkisto): Pyhäjoen pitäjänkartta vuodelta 1845 (Sockne-Karta öfver Pyhäjoki) sekä Pyhäjoen isojako- ja tiluskartat selityksineen (1700–1800-luvut).
• Pyhäjoen seurakunnan arkisto (Kansallisarkisto / SSHY): Pyhäjoen rippikirjat 1810–1860 (Kirkonkylä / Kyrkoby, Pohjankylä / Norrby ja Etelänkylä / Söderby).
• Maanmittauslaitos: Kiinteistörekisteri ja Karttapaikka-palvelu (Pyhäjoen kunnan 625 nykyiset maarekisterikylät 401–406 ja kiinteistötunnukset).
• Painetut paikallishistoriat: Suur-Pyhäjoen historia (erityisesti kylien syntyhistoria ja isäntäluettelot) sekä Yppäri-kirja.
• Asiantuntijat ja tiedonannot: Aino Helaakoski (isäntäluetteloiden tarkistukset ja asiantuntijapalaute).