UUSIN LUKU

Suur-Pyhäjoen kylät ja isännät vuonna 1637 – Mitä Pohjanmaan pohjoisen voutikunnan maakirja kertoo?

Hämärästi valaistussa hirsituvassa vuonna 1637 suomalaiset talonpojat tuovat sarka- ja turkisvaatteissaan verosäkkejä, voipyttyjä ja kuivattua kalaa pöydän ääressä istuville ruotsalaisille virkamiehille. Kirjuri merkitsee veroja suureen, avoimeen maakirjaan hanhensulalla kynttilänvalossa, ja pöydällä on rahoja. Kylmä talvinen valo pilkottaa pienestä ruutuikkunasta.

Kun avaa lähes 400 vuotta vanhan veroluettelon, edessä on ensisilmäyksellä vain tiheää mustekirjoitusta, murtolukuja ja pitkiä sarakkeita. Tarkempi katselu kuitenkin palkitsee: rivien välistä piirtyy esiin 1600-luvun alkupuolen Pohjanmaan rannikko ja jokivarsi nimineen, kylineen ja arjen taakkoineen.

Nämä viisi aukeamaa ovat peräisin Pohjanmaan pohjoisen voutikunnan maakirjasta vuodelta 1637. Ne kuljettavat lukijan Kalajoen rajoilta Pyhäjoen rannikkokyliin ja edelleen jokivartta pitkin syvälle sisämaahan – alueelle, joka kuului tuolloin yhteen valtavaan hallintokokonaisuuteen, Suur-Pyhäjokeen.

Mikä on Pohjanmaan pohjoisen voutikunnan maakirja?

Maakirja (jordebok) oli Ruotsin valtakunnan verotuksen peruskirja. Se oli kruunun ylläpitämä kiinteistö- ja veroluettelo, johon kirjattiin kylä kylältä kaikki veroa maksavat maatilat, niiden isännät, tilan kokoa ja veronmaksukykyä osoittava manttaaliluku sekä kunkin talon tarkat veromäärät.

Pohjanmaan pohjoinen voutikunta oli kruununvoudin johtama laaja hallinto- ja veroalue, joka ulottui Pohjanmaan pohjoisella rannikolla ja jokilaaksoissa karkeasti Kalajoelta ja Pyhäjoelta aina Saloisiin, Liminkaan, Ouluun, Iihin ja Kemiin saakka. Kruununvoudin tehtävänä oli varmistaa, että verot kerättiin täysimääräisinä ja tilitettiin valtakunnan kassaan.

Vuonna 1637 Ruotsi oli syvällä kolmikymmenvuotisessa sodassa Keski-Euroopassa. Sota vaati jatkuvasti rahaa, muonaa ja miehiä, mikä näkyy maakirjan armottomassa tarkkuudessa. Verot maksettiin sekä rahana että luonnontuotteina ja työnä. Aukeamien sarakkeisiin on merkitty jokaisen talon kohdalle:

  • Rahaverot (Peningr – taalereina, äyreinä ja penninkeinä)

  • Vilja (Spanmåll)

  • Voi (Smör)

  • Kuivattu kala (T. Fisk)

  • Päivätöiden määrä (Dagswerk)

  • Heinä (Hö)

  • Veron kokonaisarvo rahaksi muutettuna (Summa i Peningr) oikeanpuoleisimmassa sarakkeessa

Vasemmassa marginaalissa toistuu usein sana Öde (autio). Autiotila ei aina tarkoittanut täysin asumatonta taloa, vaan veronmaksukyvytöntä tilaa – syynä saattoi olla katovuosi, sairaus, tulipalo tai isännän joutuminen sotaväkeen.

Pieni lukuohje 1600-luvun nimiin

1600-luvun nimistö on pääosin patronyymipohjaista (isän etunimeen perustuvaa), vaikka joukosta pilkistää myös joitakin varhaisia sukunimiä tai lisänimiä.

Alkuperäisessä käsialassa isäntien patronyymien lopussa näkyy usein erikoinen merkki ß (esimerkiksi Madzßon tai Larßon), joka näyttää nykylukijan silmään helposti B-kirjaimelta ("Bon"). Kyseessä ei kuitenkaan ole B, vaan vanha kaksois-s-merkki (Eszett), joka tarkoittaa yksinkertaisesti kahta s-kirjainta (ss). Pääte -ßon on siis sama kuin -sson ("poika"). Luettavuuden helpottamiseksi kaikki alkuperäisten asiakirjojen -ßon-päätteet on muutettu tässä artikkelissa nykylukijalle tutumpaan -sson-muotoon.

(1600-luvun ruotsinkielisen fraktuurakäsialan tulkinnassa yksittäisten kirjainten ja lyhenteiden kohdalla on toisinaan tulkinnanvaraa. Epävarmemmat kohdat on merkitty kysymysmerkillä [?].)

Lähtöpisteenä Kalajoen raja (sivu 46)

Ennen Pyhäjoen pitäjän alkua maakirjan sivulla 46 nähdään naapuripitäjän Kalajoen viimeinen kylä Rahja (Rachia byy) sekä koko Kalajoen pitäjän yhteenveto (Summarum opå Kalajoki Sochn).

Rachia byy (Rahja):

  • Jacob Madzsson (½), Lucas Ericksson (1), Erich Ericksson (⅝), Liza [?] Duckia (½), Simon Laskili [?] (¼), Thomas Olofsson (¼), sekä autioiksi (Öde) merkityt Jören Jönsson (¼) ja Lars Olofsson (¼).

Kalajoen yhteenveto antaa hyvän vertailukohdan koko seudun mittakaavaan: pitäjässä oli 155 ½ manttaalia, joista 16 oli autioita ja asumattomia tiloja (Öde och obesittne hemman). Lisäksi erikseen on kirjattu palaneet tilat (Förbrände hemman), pappila, nimismiehen talo sekä läänityksiin ja suoraan kruunulle menevät verot.

Suur-Pyhäjoen kylät ja isännät vuonna 1637 (sivut 47–50)

Sivulta 47 alkaen kuljetaan Pyhäjoen pitäjän (Pyhäjoki Sochn) läpi rannikolta syvälle jokivarteen.

Yppäri – kylän loppuosa (sivu 47)

Sivun 47 yläosassa jatkuu edelliseltä aukeamalta alkanut Yppärin kylän taloluettelo:

  • Jacob Hendesson (⅔), Olof Olofsson (⅔), Anders Madzsson (1), Mickell Hendesson (⅔), Anders Simonsson (1), Mårten Madzsson (1), Sigfredh Sigfredhsson (½), Larentz [?] Sigfredhsson (1), Mickell Olofsson (⅔), Mickell Mickellsson (⅔), Jören [?] Knutzsson [?] (½), Madz Jönsson (¾), Bertill Mickellsson (1 ½).

  • Autiot (Öde): Erich Ericksson (½) ja Bertill Bengtsson (½).

Söder byy – Etelänkylä (sivu 47)

Etelänkylässä on listattu 11 taloa:

  • Mårten Andersson (⅔), Henningh Sigfredhsson (½), Staffan Jacobson (⅔), Mickell Simonsson (1), Simon Madzsson (½), Henrich Jönsson (⅔), Erich Jönsson [?] (⅓), Brusius Olofsson [?] (⅓), Sigfredh Madzsson (½), Hendrich Buskai [?] (⅓).

  • Autio (Öde): Jören Mårthensson [?] (¼).

Når byy – Pohjankylä (sivut 47–48)

Pohjankylä alkaa sivun 47 alareunasta ja jatkuu sivun 48 yläosassa. Heti sivun 48 ensimmäisen talon kohdalla marginaalissa on merkintä nimismiehen virkatalon verovapaudesta (Lendzmans frij...):

  • Simon Sigfredhsson (1), Knut Mårthensson (1, nimismiehen talo), Madz Henrichsson (⅔), Mickell Simonsson (1 ¼), Thomas Pehrsson (⅔), Johan Jönsson (⅔), Sigfredh Mickellsson (¼), Knut Mårthensson (¼).

Paralax – Parhalahti (sivu 48)

Parhalahdessa oli vuonna 1637 viisi verotaloa, joista yksi oli autiona:

  • Knut Sigfredhsson (½), Jören Thomasson (¼), Hans [?] Pehrsson (⅓), Madz Thomasson (1).

  • Autio (Öde): Jören Pehrsson [?] (¼).

Pirttikoskj – Pirttikoski (sivu 48)

Pirttikoski oli jo 1630-luvulla merkittävä 13 talon kylä. Mielenkiintoinen yksityiskohta on naisen nimen (todennäköisesti talon leskiemännän) esiintyminen veroluettelossa:

  • Autio (Öde): Påvell Mickellsson (¼).

  • Simon Hendesson (⅓), Jacob Halonen [?] (⅓), Margreta [?] Kuckia [?] (¼), Erich Larsson (¼), Hans Bertillsson (½), Mårten Mårthensson (½), Lars Larsson (⅓), Simon Abramsson (⅔), Abram Mårthensson (⅔), Madz Mårthensson (⅓), Thomas Madzsson (⅓), Lars Bengtsson (¼).

Petäiäkoskj – Petäjäkoski (sivu 49)

Jokivartta ylemmäs noustaessa tullaan 14 talon Petäjäkoskelle (nykyisin osa Oulaisia):

  • Hendrich Hendesson (⅓), Erich Olofsson (¼), Madz Olofsson (¼), Sigfredh Madzsson (½), Jacob Hendesson (½), Hendrich Pehrsson (¼), Påvell Pehrsson (¼), Hendrich Simonsson (⅓), Simon Madzsson (1), Bertill Hendesson (⅓), Mårten Hendesson (⅓), Påvell Jönsson (1), Molle [?] Pehrsson (⅙), Madz Pehrsson (⅔).

Oulais byy – Oulainen (sivu 49)

Nykyinen Oulaisten kaupunki oli vuonna 1637 yhdeksän talon kylä Pyhäjoen pitäjässä:

  • Jöns Madzsson (¼), Anders Mårthensson (½), Hendrich Erichsson (¾), Jören Hendesson (½), Madz Jönsson (⅔), Hendrich Hendesson (¾), Påvell Ericksson (⅔), Olof Larsson (⅓), Eskell Pehrsson (¼).

Märijerwi – Merijärvi (sivut 49–50)

Merijärvi alkaa sivun 49 alareunasta ja jatkuu sivun 50 yläosassa yhteensä 17 talon voimin. Kylässä näkyy selvästi ajan ankaruus, sillä peräti viisi taloa on merkitty autioiksi (Öde) – joukossa myös naispuolinen veronmaksaja Walborgh:

  • Hendrich Pehrsson (7/12), Erich Jacobsson (⅓), Olof Jönsson (½), Jacob Jönsson (⅓), Pehr Hendesson (⅓), Erich Bengtsson (⅛), Madz Madzsson (⅓), Jören Erichsson (½), Jacob Erichsson (⅔), Eskell Madzsson (½), Sigfredh Jönsson (1), Anders Andersson (⅙).

  • Autiot (Öde): Larentz [?] Larentzsson (¼), Olof Pehrsson [?] (⅙), Bertill Nielsson (¼), Molle [?] Olofsson (¼) ja Walborgh [?] Kuckia [?] (⅛).

Matkanefwa – Matkaniva (sivu 50)

Matkaniva (nykyisin Oulaisissa) oli seitsemän talon kylä, jossa Simon Anderssonin talo (1 ⅛ manttaalia) erottuu selvästi seudun suurimpien joukkoon:

  • Madz Knutzsson (½), Simon Andersson (1 ⅛), Erich Hendesson (⅓), Hendrich Jönsson (½), Bertill Pehrsson [?] (¼), Jacob Simonsson (⅓).

  • Autio (Öde): Madz Andersson (¼).

Mieluskoskj – Mieluskoski (sivu 50)

Sivun 50 alareunassa päästään jo nykyisen Haapaveden puolelle Mieluskylään/Mieluskoskelle:

  • Eskell Pehrsson (½), Hendrich Jönsson (1), Erich Hendesson (⅓), Jacob Syrjänen [?] (⅓), Jören Jönsson (½).

Maakirjan sivuilla näkyy pysäyttävällä tavalla se, miten yhtenäinen alue Pyhäjokilaakso oli 1600-luvulla. Rannikon kalastajatalonpojat Yppärissä ja Parhalahdessa sekä jokivarren raivaajat Merijärvellä, Oulaisissa ja Mieluskoskella olivat kaikki saman pitäjän ja saman kruununvoudin verokirjassa.

Käsinkirjoitettu aukeama vuoden 1637 Pohjanmaan pohjoisen voutikunnan maakirjasta, sivu 47. Luettelossa näkyvät Pyhäjoen Yppärin kylän loppuosa, Etelänkylä (Söder byy) ja Pohjankylän (Når byy) alku, isäntien nimet, manttaaliluvut, vasemman marginaalin Öde-merkinnät autiotiloista sekä rahassa ja luonnontuotteissa maksettujen verojen sarakkeet
Kuva: Kansallisarkisto/Digihakemisto

Paljonko veroja maksettiin? Esimerkki yhden talon vuosiverosta

Maakirjaan kirjattu vero oli kruunun vakinainen vuosivero (årliga räntan), joka maksettiin kerran vuodessa – tässä tapauksessa siis vuodelta 1637. Veron suuruus määräytyi suoraan talon manttaaliluvun mukaan: puolen manttaalin talo maksoi puolet täyden manttaalin verosta ja neljännesmanttaalin talo neljäsosan.

Otetaan konkreettinen esimerkki sivulta 47: Etelänkylän (Söder byy) Mickell Simonsson, jonka talo oli tasan 1 manttaalin kokoinen (samat lukemat koskivat kaikkia muitakin yhden manttaalin taloja, kuten Pohjankylän Simon Sigfredhssonia).

Vuonna 1637 hänen vuotuinen maakirjaveronsa koostui seuraavista eristä:

  • Rahaverot: 3 taaleria ja 16 äyriä (kahdessa eri rahaverosarakkeessa: 3 taaleria + 16 äyriä)

  • Vilja: ½ tynnyriä (4 nelikkoa)

  • Voi: 1 leiviskä ja 4 naulaa (noin 10 kiloa)

  • Kuivattu kala: 4 naulaa (noin 1,7 kiloa)

  • Päivätöitä: 6 päivätyötä kruunulle

  • Heinä: 1 kuorma

Oikeanpuoleisimpaan sarakkeeseen (Summa i Peningr) kruunun kirjuri on laskenut koko tämän vuotuisen veropaketin yhteenlasketun arvon rahaksi muutettuna: 8 taaleria, 11 äyriä ja 5 penninkiä.

Miten verot kerättiin käytännössä?

1600-luvulla verojen kerääminen oli koko pitäjää liikuttava talvinen operaatio. Veronkanto järjestettiin yleensä talvella rekikelien aikaan, jolloin raskaiden viljasäkkien, voitynnyrien, heinäkuormien ja kuivatun kalan kuljettaminen syrjäisistäkin jokivarren kylistä oli mahdollista.

  1. Veronkantokokoukset: Kruununvouti ja hänen kirjurinsa kiersivät pitäjästä toiseen pitäen veronkantokokouksia (uppbördsstämma) – usein talvikäräjien yhteydessä tai pitäjän keskeisessä paikassa, kuten nimismiehen talossa tai kestikievarissa.

  2. Paikalliset apurit: Veronkannossa voutia auttoivat pitäjän nimismies (kuten Pohjankylän Knut Mårthensson) sekä kylien luottamusmiehet ja lautamiehet, jotka tunsivat talojen todellisen tilan ja osasivat todistaa, jos jokin talo oli todella köyhtynyt tai palanut.

  3. Punnitus ja varastointi: Isännät toivat veroparselinsa paikan päälle, missä tavarat punnittiin, mitattiin ja tarkistettiin laadun osalta. Vilja ja voi siirrettiin kruunun aittoihin ja makasiineihin odottamaan jatkokuljetusta rannikon satamiin – ja sieltä edelleen Tukholmaan tai suoraan sotaväen muonitukseen.

  4. Rästit ja autioituminen: Maksetut erät kuitattiin verokirjaan. Jos talo ei pystynyt suoriutumaan veroistaan, velka jäi rästiksi. Mikäli verorästejä kertyi useammalta vuodelta eikä talo kyennyt niitä maksamaan, tila merkittiin lopulta autioksi (Öde) ja sen omistusoikeus saattoi siirtyä kruunulle.

On hyvä muistaa, että maakirjavero oli vasta talonpojan perusvero. Sen päälle tulivat 1630-luvulla vielä kirkon kymmenykset, pappien palkat sekä kolmikymmenvuotisen sodan aikaiset raskaat ylimääräiset verot – ja kaikkein kipeimpänä rasituksena väenotot, joissa kylistä vietiin nuoria miehiä Euroopan taistelukentille. Ei siis ihme, että maakirjan marginaaleihin ilmestyi tuon tuosta sana Öde, autio.

Löytyykö näistä vuoden 1637 nimistä omia esivanhempiasi, tai tunnistatko jonkin epäselvemmän käsialan taustalta tutun talon- tai sukunimen? Kaikki tarkennukset, lukuavut ja sukuyhteydet ovat lämpimästi tervetulleita kommenteissa!

Lähde: Kansallisarkisto, Digihakemisto – Pohjanmaan pohjoisen voutikunnan maakirja 1637. Kansikuva: Tekoälyn generoima kuvitus (AI).


Kommentit