Hae tästä blogista
Siitä lähtien, kun kuningas Maunu Eerikinpoika sinetöi Pyhäjoen kohtalon vuonna 1338, on joki virrannut ja tarinoita syntynyt. Tämä blogi on rannikon saaga – kertomus vaietuista kohtaloista. Teen ajallisia harppauksia ja käännän historian kiviä. Täällä maailmanhistoria, nälkävuodet ja sodat kohdataan rannikon horisontista, pienen ihmisen tasolta. Pysy mukana virrassa.
UUSIN LUKU
- Hae linkki
- X
- Sähköposti
- Muut sovellukset
Pyhäjoki 1870: Nälkävuosien jäljet – Ketkä selvisivät kuoleman vuosista?
Miltä näyttivät tutut neljä kylää (Pohjankylä, Parhalahti, Etelänkylä ja Yppäri) sen jälkeen, kun Suomen historian tuhoisin rauhanajan katastrofi oli pyyhkäissyt niiden yli?
Aiemmassa kirjoituksessa tarkastelimme vuoden 1860 henkikirjaa, joka kuvasti Pyhäjoen väestönkasvua ja maatalouden huippukautta. Vain vajaata kymmentä vuotta myöhemmin kaikki oli toisin. Suuret nälkävuodet (1867–1868) ja niiden mukana tulleet kulkutaudit, kuten lavantauti, tappoivat jopa 15 prosenttia Suomen väestöstä.
Kun avaamme vuoden 1870 henkikirjan
1. Köyhien, orpojen ja vaivaisten armeija
Vuoden 1860 henkikirjoissa ihmettelimme torpparien ja tilattoman väestön suurta määrää. Nyt, vuonna 1870, kirjanpitoon on jouduttu raivaamaan valtavasti tilaa köyhäinhoidon varassa eläville. Asiakirjoihin on ilmestynyt pitkiä, tiheään kirjoitettuja sivuja otsikolla "fattighjon" (vaivaiset eli kunnan elätit)
2. Tilattoman väestön syvenevä ahdinko Nälkävuodet iskivät kaikkein kovimmin niihin, joilla ei ollut omaa maata tai viljavarastoja. Torpparien, mäkitupalaisten ja itsellisten (tilattomien työläisten) rivit harvenivat tai he joutuivat jättämään asumuksensa lähtiessään kerjuulle. Henkikirjan sivuilla näkyy, kuinka moni aiemmin itsensä elättänyt itsellinen oli nyt pudonnut vaivaisten pitkälle listalle.
3. Autiotilat ja isännyyksien traagiset vaihdokset Taudit eivät säästäneet suuriakaan taloja. Monella 1860-luvulta tutulla kantatilalla isännän nimi on vaihtunut yllättäen. Tiloja oli jäänyt autioiksi, tai niitä hoitivat lesket ja alaikäiset perilliset, kun taudit olivat vieneet talon varsinaisen isäntäväen.
Huom! Aivan kuten aiemmissa osissa, tämä alla oleva listaus ei ole tyhjentävä luettelo kylien kaikista taloista, vaan katsaus alueen tunnetuimpiin kantatiloihin kriisin jälkeen.
Kantatilat ja nälkävuosien todellisuus kylittäin vuonna 1870
Asiakirjoista nousevat esiin seuraavat havainnot 1860-luvulta tuttujen talojen tilanteesta kymmenen vuotta myöhemmin:
Yppäri (Yppäri By)Nälkävuosien hirvittävä jälki näkyy Yppärin kohdalla kenties kaikkein selvimmin.
Vaivaisten valtava määrä: Yppärin kylän asukasluettelon loppuun on kirjattu täysin poikkeuksellinen, koko sivun mittainen tekstiblokki. Sen otsikkona on koruttomasti "91 fattighjon i Ypperi by" – peräti 91 ihmistä pelkästään Yppärissä oli kokonaan köyhäinhoidon ja muiden armoilla
. Rajaniemi: Tila on edelleen vahvasti jaettu perillisten kesken, ja sivuilta löytyy muun muassa Michel Nilsson Rajaniemi ja useita muita ruokakuntia
. Grekula: Isäntänä toimii Matts Mattsson
. Ojala: Isäntänä jatkaa Jakob Henriksson
.
Kuva: Kansallisarkisto / Digihakemisto
Mitä "vaivaisten lista" todella tarkoitti?
Henkikirjoissa sarakkeen tai otsikon
Normaaleina vuosina vaivaisten luettelosta löytyi lähinnä työkyvyttömiä vanhuksia, sokeita, mielisairaita sekä orpolapsia. Vuoden 1870 henkikirja kuitenkin paljastaa suurten nälkävuosien (1867–1868) laukaiseman poikkeustilan: listat venyivät ennennäkemättömän pitkiksi, ja niille ilmestyi työikäisiä ihmisiä sekä kokonaisia perheitä.
Kun halla vei sadon peräkkäisinä vuosina ja nälän heikentämä kansa alkoi kuolla kulkutauteihin, maaseudun hauras turvaverkko repesi. Jos torppari tai itsellinen menehtyi lavantautiin, hänen vaimonsa ja lapsensa menettivät paitsi elättäjänsä, myös oikeutensa asua torpassa tai mäkituvassa. Ilman maata, ruokaa ja miestä nainen lapsineen putosi nopeasti yhteiskunnan alimmalle portaalle – vaivaiseksi.
Huutolaiset ja ruotuvaivaiset: elämää kyläläisten nurkissa
Nämä asiakirjoihin kirjatut kymmenet pyhäjokiset eivät asuneet missään laitoksessa, vaan elivät kyläläisten nurkissa ja armopaloilla. Osa kiersi talosta taloon niin sanottuina ruotuvaivaisina, tehden pieniä askareita ruokaa ja lattiamajoitusta vastaan.
Kaikkein karuin kohtalo oli monilla listan orpolapsilla ja yksinäisillä vanhuksilla, jotka joutuivat huutolaisiksi. Seurakunnan tai kunnan vaivaiskassasta maksettava elatusapu määritettiin käänteisellä huutokaupalla. Talolliset huusivat kirkonmäellä kilpaa siitä, kuka suostui ottamaan vaivaisen kotiinsa asumaan ja ruokittavaksi kaikkein edullisimmin. Se, joka vaati yhteisöltä pienimmän vuosittaisen korvauksen rahana tai viljana, voitti huutokaupan ja sai ihmisen hoitoonsa.
Tämä säästömekanismi oli huutolaiselle usein kohtalokas. Koska isäntä oli ottanut ihmisen hoitaakseen jo valmiiksi polkuhinnalla, hän yritti jäädä voitolle pitämällä ylläpitokulut minimaalisen korvauksenkin alapuolella. Siksi huutolaiset saivat usein talon huonointa ruokaa, heikoimmat vaatteet ja joutuivat tekemään raskaimmat työt, jääden asemaltaan jopa palkollisten alapuolelle.
Vuoden 1870 henkikirjan pitkät vaivaisluettelot ovat paljon enemmän kuin vain verottajan byrokratiaa. Ne ovat paperille piirretty muistomerkki nälkävuosien uhreille ja selviytyjille. Yppärin, Pohjankylän, Parhalahden ja Etelänkylän kymmenet nimet muistuttavat meitä siitä, kuinka lähellä lopullista romahdusta koko suomalainen maaseutu tuolloin kävi – ja toisaalta siitä, miten yhteisö kaikesta huolimatta kantoi vähäosaisensa pahimman kuolemankriisin yli.
Keitä he olivat? Poimintoja vaivaisluetteloista (1870)
Yppäri (91 vaivaista)
Asiakirjan tiheään kirjoitetusta alakulmasta nousee esiin kymmeniä tuttuja pyhäjokisia sukunimiä. Osa on kokonaisia perheitä, osa yksinäisiä leskiä ja orpolapsia:
Grekula & Ojala: Itsellinen Matts Mattsson Grekula, Maria Grekula, Thomas ja Gustafva Ojala, Anna Ojala sekä Maria Eriksdotter Ojala.
Niemelä, Kangas & Halunen: Sofia ja Hilda Niemelä, Sylvester Mattsson Kangas, leski Lisa Kangas, Brita Maria Kangas, Sylvester Pehrsson Halunen sekä Maria Niemelä.
Kallio: Isak Henriksson Kallio, Maria Kallio, Thomas Kallio ja Henrik Kallio.
Korpiluoto: Maria ja Kaisa Korpiluoto sekä Michel Korpiluoto.
Rajaniemi: Matts Rajaniemi ja vaimo Kaisa, sekä Johan Eriksson Wäänänen (Rajaniemi).
Antinoja: Susanna Antinoja, Jacob Antinoja (ja vaimo Greta) sekä Nils Lusa Antinoja.
Muita Yppärin ja lähialueen sukunimiä: Maria Kukkonen, Fredrik Toppila, Matts Pehrsson Pisilä, Maria Myllyoja, Jacob Viirret, Nils Engman (ja vaimo Greta), leski Brita Andersdotter Tiirilä, Johan Saarenpää (ja vaimo Susanna), Nils Jääskelä, Kaisa Öfversti, Greta Salo, Lisa Perälä, Tobias Nuorimäki, Johan Aro, Fredrika Anttila, Jacob Suistila (ja vaimo Anna), erotettu sotilas Medelman (ja vaimo Kaisa Ylikoski), Anna Myllylä, Anna Lisa Välimaa, Beata Karjaluoto, Joh. Kiviniemi ja Beata Tuikkala.
Nimettömät ja lesket: Listalla vilisee myös paljon riipaisevia merkintöjä, kuten tilaton leski Helena ja lapsi Lisa, Anders Stigin leski Beata ja lapsi Kaisa sekä useita pelkällä etunimellä mainittuja huutolaislapsia.
Pohjankylä (60 vaivaista)
Myös kirkonkylässä nälkävuosien hinta oli kova. Asiakirjaan on kirjattu selkeällä käsialalla otsikko "60 fattighjon i Pohjankylä by" – 60 kunnan elättiä. Tämä osoittaa, kuinka moni kylän asukas oli menettänyt kykynsä elättää itsensä. Poimintoja nimistä:
- Anna Stina Tervi
- Maria Annasdotter Huhtala (Maria Annantytär Huhtala)
- Maria Lisa Kallio
- Karolina Leppäluoto
- Thomas Johansson Pirkola (Tuomas Juhonpoika Pirkola)
- Johan Ahlbäck
Parhalahti (19 vaivaista)
Parhalahden kylän osalta vaivaisten ja orpojen luetteloon on merkitty 19 henkilöä. Esimerkkejä:
- Johanna Eriksdotter Martinmäki (Johanna Erkintytär Martinmäki)
- Maria Leppäluoto
- Johan Mattsson Martinmäki (Juho Matinpoika Martinmäki)
- Brita Tuikkala
- Juliana Martinmäki
- Henrik Pehrsson (Heikki Pekanpoika) ja vaimo Brita
Huomio kantatiloista: Parhalahden suuret kantatilat, kuten Pietilä ja Erikkilä, esiintyvät edelleen tiiviisti asutettuina. Suuret talot selvisivät katovuosista tilatonta väestöä paremmin, sillä niillä oli usein aiempien vuosien säästöjä ja viljaa.
Etelänkylä (35 vaivaista)
Etelänkylän osalta vaivaisten ja orpojen luetteloon on merkitty yhteensä 35 henkilöä (16 miestä ja 19 naista). Poimintoja listan tiheästä tekstiblokista
- Gustafva Anttila (kirjattu muodossa Gustafva Johansd. Anttila)
- Fredrika Leppäluoto
- Johan Keskitalo
- Jakob Stark
- Anna Anttila
- Johan Grekula
- Korpela (tekstissä vilahtaa useampi maininta, mm. Kaisa Korpela)
Huomio kantatiloista:
Tuikkala: Tilaa hallinnoivat muun muassa Pehr Thomasson ja Johan Andersson.
Korpela: Isäntänä mainitaan Johan Abramsson.
Pirkola: Isäntänä vaikuttaa Johan Thomasson. (Sama mies, joka isännöi Tirolaa kymmenen vuotta aiemmin).
Vuoden 1870 henkikirja on pysäyttävä asiakirja. Se on täynnä mustetta, joka kertoo selviytymisestä, mutta myös niistä sadoista pyhäjokisista, joille vuodet 1867–1868 olivat liikaa. Yksistään Yppärin ja Pohjankylän yli 150 vaivaista ja orpoa ovat hiljainen muistomerkki aikakauden kovuudesta.
Lue myös juttusarjan muut osat:
👉 Pyhäjoki 1810: Ketkä asuttivat pitäjää uuden aikakauden kynnyksellä? – [Lue tästä]
👉 Pyhäjoki 1860: Puoli vuosisataa kasvua ja väenpaljoutta – [Lue tästä]
👉 Suuret nälkävuodet 1867–1868: Aikakauden synkin luku – [Lue tästä]
Lähteet: Kansallisarkisto, Oulun läänin henkikirjat 1870 (laadittu marraskuussa 1869). Asiakirjat tutkittu Digihakemisto.net -palvelun kautta.Kansikuva: Tekoälyn generoima kuvitus (AI)
- Hae linkki
- X
- Sähköposti
- Muut sovellukset
Suositut tekstit
Kun Pyhäjoki nousi puolustamaan Suomen oikeuksia: Helmikuun manifesti ja Suuri adressi
- Hae linkki
- X
- Sähköposti
- Muut sovellukset
Miksi vanhojen kantatalojen numerot vaihtelevat? Esimerkkinä Pyhäjoen Pohjankylän ja Etelänkylän talot Nro 1–10
- Hae linkki
- X
- Sähköposti
- Muut sovellukset



Kommentit
Lähetä kommentti
Toivon, että kommenttikenttä toimii paikkana, jossa voimme yhdessä jakaa tietoa, muistoja ja ajatuksia.
Jotta keskustelu pysyy kaikille mukavana ja rakentavana, pyydän noudattamaan seuraavia ohjeita:
1. Kunnioitus ja asiallisuus
Kohtele muita kommentoijia kunnioittavasti.
Eri mieltä saa olla, mutta ilmaise kantasi asiallisesti ja perustele se ilman henkilökohtaisuuksia tai loukkauksia.
2. Aiheessa pysyminen
Toivon, että kommentit liittyvät kyseisen blogikirjoituksen teemaan tai laajemmin blogin historialliseen aihepiiriin.
Kommentteja, jotka on tehty vain muiden sivustojen mainostamiseksi (spam), ei sallita.
3. Omat muistot ja lisätiedot
Historiallisissa aiheissa omat muistot, suunnatut kysymykset tai lisätiedot (esim. vanhat paikannimet tai sukutarinat) ovat erittäin tervetulleita! Ne rikastuttavat tarinaa.
4. Kieli
Blogin pääkieli on suomi, mutta myös englanninkieliset kommentit ovat tervetulleita.
5. Moderointi
Pidätän oikeuden poistaa kommentit, jotka ovat loukkaavia, rasistisia, laittomia tai muuten hyvän tavan vastaisia.
Ensimmäistä kertaa kommentoivien viestit saattavat vaatia ylläpitäjän hyväksynnän ennen julkaisua väärinkäytösten estämiseksi.
Kiitos, kun olet mukana rakentamassa hienoa ja asiantuntevaa keskusteluyhteisöä!
Blogin ylläpitäjä