Syytinkisopimus 1875

Mika Kangasjärvelä teki upean löydön avatessaan isoisänsä Aarne Väänäsen ja tämän Fanni-vaimon vanhan arkistoarkun. Arkku osoittautui todelliseksi aarreaitaksi, joka on täynnä 1800-luvun asiapapereita. Ohessa yksi kiehtova poiminta näiden historiallisten asiakirjojen kätköistä! 

Arkiston löytö, omistus ja julkaisulupa: Mika Kangasjärvelä

Ruotsinkielisen tekstin puhtaaksikirjoitus ja suomennos: Tekoäly (AI)

Kyseessä on huhtikuussa 1875 Pyhäjoella laadittu syytinki- eli eläkesopimus (torpan luovutuskirja), jossa Kaarle Borman luovuttaa torppansa Wÿrretin isännille elinikäistä elatusta vastaan. Koska 1800-luvun lopun oikeinkirjoitus ja murteelliset ilmaukset voivat olla hankalia lukea, tein alkuperäisen tekstin selvennyksen nykysuomeksi.

Alkuperäinen teksti

Että Minä Kaarle Borman annan minun torpan maani Kaikkinen maallaolevineen etuineen sekä mitä vasta lisäntjä saatan * Talokkaille Erkki ja Matti Juhonp. Wÿrret välillämme sovittuun hintaan Että elatusta vastaan kaksi ja puoli tynnyrijä jyviä puoleksi kumpaiski- ja hän Kalle vielä ihte niittää arven ja viisi pelto ker- tava niin kauvon kuni jaksa ja sitte kuin tule niin huonoksi ettei enään jaksa niin talo saapi viljellä nekin niitut kuin myös kaikki mitä sihen kuuluu ja Kalle saapi yhteisen elatuksen ja jyvät jääpi sitte pois, ja Kallen antaa lehmäns taloon ja huonet kaikki ja sitte kuoleman jälken kaikki omaisuuden ja mitä hänellä on Mitä Kallella ylos nevoa on niin ihte vastaa Rehellisen kauppa asia väli puheijendämme kaikin täytyviset vakuutamme Pyhäjoelta Huhtikuun 20 päivänä 1875
Kaarle Borman (puumerkki) Erkki ja Matti Wÿrret (puumerkit: M ja E/F)
Todistaa Anders Wÿrret (puumerkki) Maria Wÿrret (puumerkki)

Selvennys nykysuomeksi

Minä Kaarle Borman luovutan torppani maineen, kaikkine maalla olevine etuineen (sekä sen, mitä vastaisuudessa saatan siihen lisätä), talollisille Erkki ja Matti Juhonpoika Wÿrretille välillämme sovittuun hintaan.
Hintana on elatus (syytinki): saan kaksi ja puoli tynnyriä viljaa (puolet kummaltakin isännältä). Lisäksi minä, Kalle, niitän itse [tietyn alueen/sängen] ja viljelen viittä peltosarkaa niin kauan kuin jaksan.
Sitten kun tulen niin huonokuntoiseksi, etten enää jaksa työntekoa, talo saa ruveta viljelemään nekin niityt ja kaiken muun, mikä torppaan kuuluu. Tällöin minä (Kalle) siirryn talon yhteiseen elatukseen, jolloin erillinen viljaosuus jää pois. Samalla minun tulee antaa lehmäni ja kaikki rakennukseni taloon.
Kuolemani jälkeen talo saa kaiken jäljelle jäävän omaisuuteni ja kaiken mitä minulla on. Mitä Kallella on velkoja (ylösneuvoa), niistä hän vastaa itse.
Tämän rehellisen kauppa-asian ja välipuheemme (sopimusehtomme) vakuutamme kaikin puolin sitovaksi Pyhäjoella 20. huhtikuuta 1875.

Muutamia huomioita tekstistä:
Syytinkisopimus: Tämä on tyypillinen vanhan ajan eläkejärjestely. Torppari antaa maansa ja asumuksensa talon isännille, jotka vastineeksi sitoutuvat huolehtimaan hänestä hänen loppuelämänsä ajan.
Porrastettu eläke: Sopimus on fiksusti porrastettu. Niin kauan kuin Borman on voimissaan ("kuni jaksa"), hän tekee itse vähän maataloustöitä, pitää lehmää ja saa sovitun määrän viljaa. Kun ikä tai sairaus vie voimat, hän siirtyy "yhteiseen elatukseen" eli talo ottaa hänestä täyden vastuun ruokkimista myöten, ja vastineeksi lehmä ja loputkin viljelykset siirtyvät talolle.
"Ylösneuvoa" (ylos nevoa): Tämä on vanha murteellinen oikeustermi, joka tarkoittaa yleensä velkoja tai omia taloudellisia sitoumuksia. Lause tarkoittaa, että jos Kallella on omia velkoja, ne jäävät hänen omalle vastuulleen, eivätkä siirry talon maksettaviksi.