Suomen sodan (1808–1809) aikainen sotilaan pestaus- eli värväyssopimus.

 

Kun ihmishenki ostettiin rintamalle – Tuulahdus Suomen sodan melskeistä vuodelta 1808 

Mitä teet, kun kuningas käskee lähettämään miehiä sotaan, mutta et itse halua tai voi lähteä? Ruotsin vallan aikana ratkaisu tähän oli ruotujärjestelmä. Laki velvoitti lähialueen taloja lyöttäytymään yhteen "ruoduiksi", joiden tehtävänä oli yhdessä palkata ja varustaa armeijalle sotilas.

Suomen sodan epätoivoisilla hetkillä vakinaiset ruotujoukot eivät kuitenkaan enää riittäneet. Niinpä kuningas määräsi keväällä 1808 koottavaksi ylimääräisen nostoväen (lantvärnet). Talojen isäntien oli pakko kaivaa kuvettaan ja ostettava joku toinen asettamaan henkensä alttiiksi heidän puolestaan.

Asiakirjassa Pyhäjoen verotalojen isännät (Jeremias Johansson Wieret ja Mats Olofsson Wieret) palkkaavat talonpojan pojan,Johan Pehrsson Kärpilan [nimi epäselvä, mahdollisesti Korppi, Korpela, Kärppä tai Kärppälä] , edustamaan tätä uutta ruotuaan kuninkaan määräämässä nostoväessä. Johan siis sitoutui astumaan "korkeaan kruunun sotapalvelukseen" isäntien puolesta.

Mitä hengenvaaraan lähtemisestä maksettiin? Johan ei lähtenyt rintamalle ilmaiseksi. Sopimuksessa luvataan kertakorvauksena 12 riksintaaleria sota-ajan valtionvelkarahana (Riksgälds mynt). Tämä oli isäntien maksama "pestiraha" (allekirjoitusbonus). Tämän lisäksi armeijan kuului maksaa sotilaalle sodan aikana pientä päivärahaa ja tarjota muonitus.
Kaaottinen sota-ajan talous: Ruotsissa oli tuolloin liikkeessä peräti kolme eri riikintaaleria: hopeinen (specie) sekä vakuudettomat Valtakunnanpankin (banco) ja Valtion velkakonttorin (riksgäld) paperisetelit. Sotaa rahoitettiin painamalla paperirahaa, minkä vuoksi juuri tämän Johanille maksetun velkaseteleihin perustuvan paperirahan arvo romahti suhteessa hopeaan.

Arvon laskusta huolimatta 12 taaleria kertakorvauksena oli yksittäiselle ihmiselle iso sijoitus. Tässä hieman perspektiiviä siihen, mitä tuolla rahalla sai vuonna 1808:
Työaika: Maatalouden vuosirengille 12 taaleria merkitsi noin puolen vuoden käteispalkkaa. 
Eläimet ja varallisuus: Summa ei aivan riittänyt parhaaseen lypsylehmään, mutta sillä olisi saanut ostettua esimerkiksi useamman lampaan tai hyvän vasikan.

Johanille summa oli "veriraha", jolla maata omistamaton mies saattoi parantaa taloudellista asemaansa – jos siis selvisi takaisin. Suurin osa nostoväen miehistä joutui rintamalle puutteellisesti varustettuina. Vaikka kruunun kuului huolehtia miehistä, vihollisen luoteja pahempia olivat leireissä riehuvat kulkutaudit, kuten pilkkukuume, sekä lähestyvän talven hyytävä kylmyys, jotka vaativat armeijalta järkyttävän määrän uhreja.

Selvisikö Johan hengissä takaisin Pyhäjoelle nauttimaan palkastaan, vai jäikö hän sille tielleen myöhemmin perääntyvän armeijan matkaan? Sitä tämä paperi ei kerro, mutta se avaa huikean ikkunan suoraan sota-ajan arkeen ja kylmiin kauppoihin.

Lähdetiedot ja alkuperäinen teksti
Tämä 1800-luvun asiakirja on poiminta Aarne ja Fanni Väänäsen vanhasta arkistoarkusta.
Arkiston löytö, omistus ja julkaisulupa: Mika Kangasjärvelä
Ruotsinkielisen tekstin puhtaaksikirjoitus ja suomennos: Tekoäly (AI)

Tarkistettu suomennos: Täten otamme me, verotalojen asukkaat, talonpojan pojan Johan Pehrinpojan [sukunimi epäselvä, mahdollisesti Kärpila, Korpila tai vastaava] nostoväkimieheksi meidän ruotuamme varten ja astumaan korkeaan kruunun sotapalvelukseen seuraavaa sopimusta vastaan: että me lähdön koittaessa maksamme hänelle kymmenen riksintaaleria. Kaksi riksintaaleria hän on jo ennestään saanut, mikä tekee yhteensä kaksitoista riksintaaleria, kaikki valtionvelkarahana. Ja olemme me tyytyväisiä molemmin puolin, mikä nimillämme ja paikkakunnalla asuvien miesten käden- allekirjoituksella todistetaan, Pyhäjoella 2. elokuuta 1808.

Alkuperäinen ruotsinkielinen teksti: Härmedelst antaga wij skatte hemman[s] åbo Bondesonen Johan Pehrsson [sukunimi epäselvä], till Landtvärns Karl, för wåran Rota och ut- gå i höga Cronans Krigstiänst emot följan- de Contract, at wij wid ut resan betalar honom Tijo Riksdaler, Twänne Riksdaler har han alla redan bekommit som gjör till sammans Tolf Riksdaler allt i Riksgälds mynt. och äro wij nögde å ömse Sidor som med wåra namn och Bofaste mäns hand under ritande betygas, Pyhäjoki d. 2 augusti 1808

(Vasen puoli) Jeremias Johansson. Wieret, IX Mats Olofsson Wieret, skatte hemmans åboar. skrifves: af Eschner, vittnar dätta (Oikea puoli) Johan Pehrsson Kärpila [tai Korpila, tulkinnanvarainen] Landtvärns Karl. H

Asiakirjan historiallinen tausta ja sanasto

Landtvärns Karl (Nostoväkimies): Keväällä 1808, kun sota Venäjää vastaan alkoi, Ruotsin kuningas Kustaa IV Adolf määräsi nostoväen (lantvärnet) perustettavaksi, koska vakinaiset joukot eivät riittäneet. Jokaisen talon, joka ei jo ylläpitänyt vakinaista ruotusotilasta, piti lyöttäytyä yhteen muiden talojen kanssa uudeksi ruoduksi ja varustaa yksi mies sotaan.

"Bolaget" (Yhtiö): Tekstissä mainittu "bolaget" ei tarkoita modernia osakeyhtiötä, vaan Wÿretin ja Abborin isäntien muodostamaa yhteenliittymää (ruotua), joka jakoi sotilaan palkkaamisesta ja varustamisesta ("nödig Crono mundering") syntyvät raskaat kustannukset.

Ajoitus: Päivämäärä 2. elokuuta 1808 osuu kriittiseen hetkeen. Suomen sotaa käytiin tuolloin kiivaasti Pohjanmaalla (mm. Lapuan taistelu oli käyty heinäkuussa ja elokuussa armeija alkoi vähitellen perääntyä pohjoiseen). Johan Viespilä lähti siis suoraan rintamalle.

Riksgälds sedlar (Valtionvelkasetelit): Palkka maksettiin valtionvelkaseteleinä, mikä heijastaa sota-ajan taloutta. Hopearahan arvo oli karannut käsistä, ja valtion paperiraha oli arjessa yleisin maksuväline.

Asiakirjan nimien oikeinkirjoituksen (mm. siltavouti Eschner) sekä Wieretin isäntien historiallisten taustatietojen varmistamisessa on auttanut Aino Helaakoski.