Suomen rannikolla ehti kasvaa rauhan aikana vain yksi sukupolvi 1700-luvun alun levottomuuksien välissä. Kun pitäjien isännät 1730-luvulla hakkasivat uusia hirsiä poltettujen tilalle ja raivasivat vesottuneita peltoja, isonvihan muisto oli vielä tuore. Ison- ja pikkuvihan yhteenlaskettu uhrimäärä kohosi noin 40 000–50 000 kuolleeseen siviiliin ja jopa 20 000–30 000 Venäjälle siepattuun ihmiseen, mikä tarkoitti, että Suomen väestöstä katosi lähes neljännes. Syyt uuteen sotaan 1740-luvulla löytyivät kaukaa poliittisista päätöksistä, mutta seuraukset kannettiin rannikolla, missä meri toimi jälleen avoimena reittinä sotajoukoille. Aikalaiskäsitteet Aikalaisille käsitteet isoviha ja pikkuviha olivat tuntemattomia, sillä ne vakiintuivat historiankirjoitukseen vasta paljon myöhemmin 1800-luvulla. Kun tapahtumat olivat käynnissä, kansa ja viranomaiset puhuivat arkisemmin venäläisen ajasta, vainon ja hävityksen ajasta tai yksinkertaisesti suuresta paosta. Käräjäpöytäkirjoissa ja veroluetteloiss...